Talven haasteet

Talvi on jäänyt vaihteeksi taakse ja ainakin jälkeenpäin kun miettii, niin oli kyllä raskas talvi. Iso osa on tietysti sairastelulla, pari flunssa ja mahatautia taisi olla. Kuitenkin jos miettii niitä aikoja, jolloin tuntui hyvältä, niin yhteisenä nimittäjänä voi edelleen pitää ulkoilua ja liikuntaa. Pitäisi vaan keksiä hyvää tekemistä ulkona (lapsen kanssa). Silloinkin, kuin sää on huono. Hyvälle säälle ongelma on pitkälti ratkaistu, aina voi mennä luistelemaan. Ensi talvena kokeillaan, että saisiko valikoimiin myös laskettelun. Ja uimaanhan voi tietty mennä.
Suurin virhe taisi kuitenkin olla HCR-ilmoittautuminen. Tästähän seurasi työmatkajuokseminen, joka oli muuten ihan hyvä juttu, mutta pyöräillessä olisi ollut paljon enemmän ulkona. No, teloinpa jalkaani niin, ettei tarvitse kyseiseen juoksuun osallistua mutta pyöräily on sallittua. Onhan se ihan jännä seurata, että onko kunto jo niin hyvä, että voi joka päivä polkea. Mutta täytyy koittaa takoa vaan päähän, että ei se laatu vaan määrä.

Oikealla kädellä

Motivaation ylläpitäminen on usein vaikeaa. Varsinkin, kun on tarkoitus tehdä jotain asiaa päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Käy helposti niin, että jossain vaiheessa juttua alkaa tehdä vähän vasemmalla kädellä ja sitten se alkaa tuntua turhalta ja sitten sitä ei enää jaksakaan tehdä. Venyttelylle kävi aikalailla näin. Pitäisi vaan muistaa se, että jos homma ei tunnu järkevältä, niin joko sitä pitää muuttaa tai sitten pitää lopettaa.

Venyttelemisen ongelmahan on se, että se ei ole hauskaa. Toinen ongelma on se, että edistymistä on vaikea yleensä mitata. Joten sitä pitäisi tehdä sillä tavalla, että tulee sellainen olo, että siitä on jotain hyötyä. Joten kaivelin netistä vähän juttua siitä, että miten venytellään kun tavoitteena on liikkuvuuden parantaminen. Seuraamme jännityksellä, mutta ainakin nyt alussa tuntuu paljon järkevämmältä.