Pitkästä aikaa on yö, uni ei tule ja joku asia ärsyttää. Blogittamiseen ei parempaa tilaisuutta tule varmaan koskaan.
Jostain satunnaisesta syystä mieleeni saapui Romeo ja Julia. Kertomus miehestä, joka ajatteli lähinnä munallaan ja jonka päässä napsahteli säännöllisesti ja aina kun niin kävi, joku kuoli. Kertomus myös tytöstä, joka rakastui kyseiseen mieheen. Juliaa tosin voi puolustaa sillä, että hän ei tainnut vuorokautta enempää ehtiä Romeota tuntea, joten älkäämme tuomitko. Joku voisi tietenkin kysyä, että kannattaako mennä naimisiin ihmisen kanssa, jonka on tuntenut vuorokauden verran. Jos tarinan nimihenkilöt olisivat jääneet henkiin, olisi näytelmän nimi epäilemättä Matti ja Mervi, mutta ihan iskevä tuo nykyinenkin nimi on.
Olen miettinyt, että mikä on Romeon ja Julian opetus. Päälimmäinen lienee se, että verenhimoisten tappajien kanssa ei oikeastaan kannata olla tekemisissä. Tarinan jippohan on se, että kaksi sukua, Montaguet ja Capuletit haluavat tappaa toisensa ja paikallinen ruhtinas koittaa estää sitä, koska satunnainen murhaaminen ei ilmeisesti ole Veronassa toivottavaa. Loppujenlopuksi kuolleina on kaksi Montagueta, kaksi Capuletia ja kaksi ruhtinaan sukulaista, joten tasan meni. Toisaalta Romeon äiti kuolee ilmeisesti ihan itsekseen, joten oikeastaan Montaguet taisivat voittaa. Semminkin, kun Romeo saa kasaan värisuoran ja tappaa yhden ihmisen jokaiselta puolelta. Teoria tarinan opetuksesta tulee lähinnä siitä, että ruhtinaan sukulaiset kuolevat toinen siksi, että on Romeon kaveri ja lyhytpinnainen tappaja. Toinen siksi, että on Julian kihlattu, eikä Parista tarvitse edes kiusata ilkeillä titteleillä, toisin olisi ollut vähän vaikea toimia. Oleellista huomata, että kumpikin olisi jäänyt henkiin, jos eivät olisi kaveeranneet tappajien kanssa. Tässäkin kohtaa tosin täytyy todeta, että Paris lienee olosuhteisiinsa varsin syytön, vaikka kai se olisi voinut sanoa isälleen, että naita johonkin sukuun, jonka jäsenet eivät ole murhaavia paskapäitä.
Toinen opetus on varmaan se, että ei kannata mennä naimisiin miehen kanssa, jonka on tuntenut päivän verran. Jonkun olisi vissiin pitänyt kertoa Julialle, että eilen Romeo oli täysin rakastunut neitoon nimeltä Rosaline (joka jää henkiin epäilemättä siksi, että älyää olla sekaantumatta mielipuoliin). Nykyään tätä tarinaa pidetään varmaan siksi suurena rakkaustarinana, että nykyään ymmärretään, että jos eilen illalla on rakastunut, niin kyllä nyt jo seuraavana päivänä on munaa saatava. Vähemmän valistuneet voisivat pitää hommaa käsistä karanneena yhden illan juttuna.
Joka tapauksessa minua ärsyttää aina, kun Romeo ja Julia mainitaan jossain suurena rakkaustarinana. Niin suuria rakkaustarinoita syntyy nykyään joka lauantai aika liuta.
