Kieltenopiskelu koulussa on yksi minun suurista suosikeistani, kun koululaitoksesta avaudutaan. Olen varmaan aiheesta useamman kerran jo kirjoitellutkin. Tänään taas mietiskelin aihetta ja tajusin, että puutteet ovat oikeastaan aika pieniä. Itseasiassa suomalainen kieltenopiskelu olisi hyvinkin järkevää, kunhan kakaroille muistettaisiin säännöllisin väliajoin muistuttaa, että koulussa ei opetella kieliä. Koulussa saadaan sen verran pohjia, että sillä voi helpohkosti ne kielet opetella, jos sattuu nappaamaan.
Olen nimittäin joutunut muuttamaan aika täydellisesti käsitykseni ruotsinopetuksen tehosta viimeisen parin kuukauden aikana. Olen lukenut varmaan jo kohta kolmattatuhatta sivua ruotsinkielistä kirjallisuutta sinä aikana ja aika helppoahan se on. Ja enimmäkseen siitä saa kiittää kouluruotsia. Kouluruotsi tekee siis sen, että kun on taistellut ne ensimmäiset muutaman sataa sivua läpi, niin lukunopeus on aikalailla sama kuin suomea tai englantia lukiessa. Päättelyä vaan vaaditaan paljon enemmän, koska sanavarasto on varsin huono. Yleensä kontekstista on kuitenkin sanojen merkitys siinä määrin selvä, ettei tarvitse ruveta mitään sanakirjoja kaivelemaan. Hurraa siis kouluruotsille!
Kun asiaa ajattelee näin päin, niin siitä tulee myös sikäli parempi mieli, että silloin koulu tuntuu enemmän siltä, mitä koulun minun mielestäni pitäisi olla. Paikka joka antaa mahdollisuuksia. Se on sitten ihan oppilaasta kiinni, että mitä saamillaan mahdollisuuksilla tekee. Ehkä kielten oppikirjoihin tai vaikka samalla hövelisti kaikkiin oppikirjoihin pitäisi kirjoittaa sloganiksi "Jos et tee tällä asialla vittuakaan, niin et tee tällä asialla paskaakaan". Luulen, että se jäisi myös kakaroille mieleen. Jos ei käytä oppimiaan asioita, niin ne ovat turhia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti