Loma loppui ja töitten mukana alkoivat taas työrutiinit kuten venyttely ja pyöräily. Samalla pääsin huomaamaan, että kuukauden tauko tekee aika paljon. Yksi futismatsi ja yhden päivän pyöräily töihin ja olin ihan rikki. Suurin ongelma tulikin siitä, että oli vaikea hyväksyä sitä, että alkukesän normitoiminta hajottaa nyt totaalisesti. Olin aluksi ihan varma siitä, että olen tulossa kipeäksi, koska eihän lihakset muuten ihan ilman syytä tule kipeäksi. No, kyllähän se syy löytyi kun vähän käytti järkeään.
Venyttelyä tuli jatkettua myös. Sehän on siitä hankalaa puuhaa, että helposti mitattavia hyötyjä ei yleensä saa kovin äkkiä aikaan. Enemmän se on sellaista päivästä toiseen uskossa tekemistä, että kyllä tästä jotain hyötyä on. Eilen oli sitäkin hienompaa huomata, että ryhti on suoristunut! Seisoin ja katselin jotain ja yhtäkkiä vaan tajusin, että hartiat haluavat mennä taakse eivätkä eteen. Oli älyttömän siistiä, jostain yläasteelta ainakin olen ollut sellainen ihme köyryselkä ja lähinnä hyväksynyt sen, että selkäongelmat tulevat olemaan aika mukana. Tuli ainakin intoa venyttelyyn taas.
Ihan inspiroivaa tämä liikkumisen aloittelu muutenkin. Ensi viikolla ehkä juoksuakin mukaan ohjelmaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti