Mikäköhän siinäkin on, että on hirveä kynnys ruveta varaamaan aikaa lääkärille? Jotenkin on sellainen olo, että pitää varmistaa, että on vähintäänkin kuoleman kielissä, ennen kuin voi mennä ja toisaalta semmoiset asiat kuten se, että on yleinen paha olo koko ajan ja elämä on siksi vaikeaa tuntuvat kelpaamattomilta syiltä. Noh, sainpa varattua ajan kuitenkin. Kai se on vaan se sama asia, mikä estää monta muutakin asiaa tekemästä itsensä eteen. Liika pinnistely vaan tuntuu naurettavalta.
Pinnistely sinänsä on ihan hyvä juttu, liikkumisesta tulee edelleenkin hyvä olo. Tai ainakin parempi olo. Siinä ajatuksetkin saa hetkeksi pois siitä, että ei ole hyvä olla. Pahan olon pahin puolihan on se, että se rajoittaa ajattelua. Huomio kiinnittyy koko ajan vaan siihen, että ei ole hyvä. Jos edes vähän aikaa voi ajatela jotain muuta on heti helpompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti