Lasken intin yhdeksi hyödyllisimmistä kokemuksista elämässäni. Kauhean vähänhän siellä hyödyllisiä asioita oppi, mutta kokemuksena se oli ihan omanlainen. Se, että opetteli toimimaan kaikenlaisten epämääräisten hiippareitten kanssa normielämään verrattuna varsin velmuissa olosuhteissa oli kuitenkin näin jälkeenpäin äärimmäisen avartava kokemus. Ja onhan niitä juttuja kiva muistella myöhemmin. Hyödylliseksi kokemukseksi aika hyödytön ja päinvastoin.
Vaelluksista hienoimpana on jäänyt mieleen reissu Norjan lappiin. 30 kiloinen rinkka oli vähän painava, kun piti kiivetä päivässä lähemmäs kilometri ylöspäin. Vihoitteleva polvi oli vähän harmillinen, kun louhikko oli välillä se helppokulkuisin vaihtoehto (vaivaiskoivut on perseestä. Nyt sen tiedätte). Ja kun tuli vähän kiire, niin pisin päivä meni pikkutuntien puolelle. Sillä vihoittelevalla polvella ja painavalla rinkalla. Vaimolla oli vielä lisäbonarina viimeisenä päivänä energiat niin vähissä, että ruokatauolla istui vain paikallaan ja tärisi kunnes sai ruokaa. Tämä on tosiaan se reissu, jota muistelemme ja johon tulevia reissuja tullaan vertaamaan. Kivaa se ei silloin aina ollut, mutta ehkä juuri siksi se oli niin kiva reissu.
Asia voi olla tekemisen jälkeen äärimmäisen hienoa, vaikka se ei tehdessä hienoa ollutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti